Mikä Bellmanissa kiehtoo sinua?
Kielen leikillisyys tietenkin, mutta ehkä ennen kaikkea kyky maalata kuva tilanteesta muutamalla nopealla säkeistöllä: paikasta, siellä olevista ihmisistä, heidän tekemisistään ja suhteistaan.
Miten esityksessä tasapainotetaan Bellmanin teosten hilpeät ja vakavat puolet?
Koska molemmat näkökulmat usein sisältyvät samaan tekstiin, näennäisen yksinkertainen vastaus on usein: ruumiillistamalla tekstit. Laula elämästä kuolemaisillaan olevalle ihmiselle ja yritä samalla matkia trumpettia.
Millaisia haasteita ja mahdollisuuksia olet kohdannut sovittaessasi Bellmanin teoksia näyttämölle ja miten olet käsitellyt niitä?
Kieli on sekä suuri vahvuus että suuri haaste. Tekstit ovat täynnä sanoja ja viittauksia, jotka olivat Bellmanin yleisölle järkeviä ja merkityksellisiä, mutta toimivat nyt aivan päinvastoin. Työmme koostuu pitkälti siitä, että ensin ymmärrämme ja omaksumme tekstit itse ja sitten leikkisästi keksimme, mitä voimme tehdä niistä ja niiden avulla, ja miten voimme välittää sen yleisölle. Viime kädessä ei ole välttämätöntä, että se, mitä tavoittelemme, on juuri sitä, mitä Bellman tarkoitti. On tärkeämpää, että olemme vilpittömiä esityksissämme ja suhteessamme yleisöön kuin että yritämme olla uskollisia Bellmanille.
Miten suhtaudutte monissa Bellmanin teksteissä esiintyvään epäsuotuisaan naiskuvaan?
Koska emme yritä antaa tarkkaa kuvaa Bellmanin henkilöstä tai hänen kokoelmateoksistaan, meillä on onneksi vapaus käyttää vain haluamaamme materiaalia. Sitä, mikä tuntuu liian tunkkaiselta, epäkiinnostavalta tai vaikeasti samaistuttavalta, meidän ei yksinkertaisesti tarvitse sisällyttää siihen. Voimme myös ottaa vapauksia, vääntää ja kääntää tekstejä, leikitellä niiden esitystavalla ja niin edelleen. Kyse ei ole Bellmanin kunnian palauttamisesta - sellaista meidän ei ole tarvetta tehdä - vaan siitä, että haluamme tehdä hyvän ja nautinnollisen esityksen. Ja Bellmanissa on paljon tekstiä jäljellä senkin jälkeen, kun ilmeisen ongelmalliset tai rasittavat kohdat on karsittu pois.
Miten esitys vetoaa nykyaikaiseen yleisöön?
Suhteessa Bellmanin teksteihin uskallan väittää, että yleisömme ja työryhmämme välillä ei ole suurta eroa. On niitä, jotka tietävät enemmän ja niitä, jotka tietävät vähemmän, mutta me kaikki elämme suunnilleen yhtä kaukana ja lähellä Bellmanin kuvailemaa maailmaa. Siksi uskon, että jos teemme esityksen, johon me itse, sikäli kuin meidät lasketaan nykyihmisiksi, pystymme samaistumaan, yleisö pystyy samaistumaan siihen samalla tavalla. Jos onnistumme siinä, ihmettelemme yhdessä, olemme yhdessä surullisia, onnellisia ja hämmentyneitä. Kahden tunnin aikana ehdimme elää ja kuolla yhdessä ja alkaa elää vielä kerran yhdessä.
Lue lisää esityksestä BELLMAN - Är jag född så vill jag lefva!